Remontti on hieman tyssännyt tavaran toimitusten vuoksi, joten ei voi muutakuin odotella, jotta homma lähtee taas rullaamaan. Lattiat ja seinät on laitettu, mutta muuton jälkeen asunto on edelleen pullollaan laatikoita ja nyssyköitä, joille ei ole kaappeja tai säilytystiloja. Kaikki tiet johtavat tällä hetkellä kodin sydämeen keittiöön.
Tuo hermokeskus antaa edelleen odotuttaa itseään, joten meanwhile otanpa kupin kahvia ja huokaisen. Kyllä vielä pääsen ne lattipintafototkin napsasemaan. Nyt lattiat on peitottu suojapaperilla ja laatikoilla.
Jottei elämä liian helpoksi äidy, niin mainittakoot että rakkaan leoskin Hipsun päivittäiset silmä- ja antibioottitippailut vaihtui allekirjoittaneen korvadropseihin ja muuhun lääkearsenaaliin mitä sairastuminen toi tullessaan. Mitäpä muuta sitä ihminen lähes nelikymppisenä tekisikään kuin kärsisi korvakäytävientulehduksesta. Tämän taudin pistettyä pään totaali jumiin istukselin muun muassa Helsinki-Vantaan T2 pikaparkkiksella odottamassa sunnuntai-iltana rakasta puolisoani. Onneksi tajusin pistää Welcome home -viestin hänelle, olin päivää liian ajoissa vastassa!
Joten ei muuta kuin hurauttaen takaisin kotiin vällyjen alle. Matkalla syttyi tietenkin pissapojan ja öljyn merkkivalot. Paremman puoliskon suht uuden auton kanssa ajaessa ei asiaa ole tarvinnut aiemmin miettiä ja tottahan tilanne tulee eteen juuri silloin kun sitä vähiten odottaa. Hanskalokeron avattuani löysin vain saksankielisiä esitteitä autosta, en käyttöohjetta. Saipa blondi sitten samalla lokeronkin rikki, ei mokoma enää sulkeutunut avattuani sen.
Säätämisen jälkeen löytyi ohjekirja, oikeat nesteet autoon ja flunssaiselle. Sain tämän ryppyisen kahvikupillisenkin juotua. Eiköhän tämä vielä iloksi muutu, tai ainakin uudeksi säätämiseksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti